fbpx

Linkki verkkokauppaan

Kallion kirjasto syntyi kahden taidemaailman väliin – pienen yksityiskirjaston sijaan suureksi julkiseksi sivukirjastoksi

Tuntematon valokuvaaja – 1914 – Finna – Helsingin kaupunginmuseo

Jyri Vilja kuvaa Helsingin kaupunginmuseon kustantamassa teoksessa Kallion kirjasto ja kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad (Helsinki 2017) Kallion kirjaston syntyä ja alkuvaiheita. Kun Kallion kirjasto rakentui valmiiksi vuonna 1912 oli Suomi läpikäymässä isoa murrosta.

”Suomen Suuriruhtinaskunta eli myrskyisiä vaiheitaan. Poliittista vallankumousta odotellessa oli teollinen vallankumous jo täydessä vauhdissa. Helsingin väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti ja työväenkaupunginosat syntyivät” kertoo Jyri Vilja.

”Työväestön osuus kaupungin väestöstä kasvoi merkittävästi ja lopulta myös kaupungin kunnallispolitiikka mullistui.” hän jatkaa.

Kaupungin rakennustoimi uudistettiin perusteellisesti. Oli uuden taiteen ja arkkitehtuurin aika.

Pitkänsillan pohjoispuolelle syntyi uusia työläiskaupunginosia. Tätä ennen se oli ollut huvila- ja maanviljelyspalstoja.  Berghällin tilusten vuokra-aika päättyi vuonna 1887. Uusi jaotuskaava joka tehtiin oli ruutukaavaa ja Viertotien poikkikadut nimettiin hieman erikoisella tapaa Linjoiksi.

Kallion alueesta tulisi puukaupunki suljettuine sisäpihoineen. Kallion kirjaston rakentamisaikaan paikalle alkoi nousta myös kivitaloja.

Viides linja 11. Nainen poistumasa Kallion kirjastosta – Rista Simo SER, valokuvaaja 1970 – Finna – Helsingin kaupunginmuseo

Työväenlautakunta perustettiin edistämään työväestön sivistystyötä. Osa ihmisistä näki, että sivistystyö oli ”porvarillista”. Kallioon rakennettiin lyhyen ajan sisään kirkko, kansankoulu ja kirjasto. Kirkkoa ja kansakoulua sanottiin ”ideologisen valtiokoneiston työkaluiksi”. Kirjastossa tehtyä työväestön sivistystyötä sanottiin edustavan tätä myös. Moni kirjasto oli vanhaan aikaan yksityinen. Sivukirjastoja perustettiin uusille asuinalueille.

Sörnäisiin perustettiin yksityinen kirjasto Alli Trygg-Heleniuksen toimesta. Se oli yhteydessä suurempaan valistusliikkeeseen, jossa porvaristo alkoi perustaa pieniä lukuseuroja ja niiden yhteyteen pieniä yksityisiä kirjastoja. Tälle kirjastolle varatut tilat osoittautuivat pian liian ahtaiksi, josta tiedotettiin kaupunginvaltuustolle vuonna 1904.

Myös eräät raittiuden, kansanvalistuksen, urheilun ja muun hyväksi tekevät yhdistykset anoivat kaupungilta maksutonta tonttia. Tämä tultiin yhdistämään yhdeksi talohankkeeksi. Valtuusto ensin hylkäsi järjestöjen hakemuksen mutta puolsi talon rakentamista työväenopetusta varten.

Tontiksi mietittiin ensin Helsinginkadun ja Brahenkadun risteystä sekä tonttia Toisella linjalta.  Rakennuskonttorin kanta oli että tontin tulisi olla helposti saavutettavissa ja keskellä kaupunginosaa. Siispä päädyttiin nykyiseen paikkaan.

Uudisrakennuksen suunnittelu oli ensin vuonna 1904 annettu Waldemar Aspelinille, joka oli rakennuskonttorin palkkaama ulkopuolinen arkkitehti. Hänen suunnitelmissaan oli mm. 500 henkeä vetävä luentosali, 300-neliöinen, kun rakennuksessa oli varattu kirjastolle tilaa vain 140 neliömetriä.

Hiljalleen painotettiin kuitenkin kirjaston etua, ei niinkään enää työväenopiston. Työväenopisto tulisi saamaan tilat Helsinginkadulle vasta paljon myöhemmin.

Aspelin teki useammankin suunnitelman ja sitten ne otti jatkaakseen tuore kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad. Af Segerstad sanoi ettei ollut Aspelinin suunnitelmista niin innoissaan.

Vähitellen kirjasto todettiin kaikkein tärkeimmäksi, vaikka suunnitelmat muuttuivat vielä kertaalleen kirjasto lopulta virallisesti avattiin 1.10.1912

Viiden linja 11. Helsingin juhlaviikot – Rista Eeva 1970 – Finna – Helsingin kaupunginmuseo

Helsingin sanomat uutisoi näin: ”Kirjastotalo valmis .. pyöreä sali tekee varsin hauskan vaikutuksen .. kirjaston virkailijat voivat lukusaleihin johtavista lasiovista nähdä lukusaleissa olevat. Pääkäytävän molemmilla puolilla ovat vielä erityiset huoneet vaatteita varten. Yläkertaa ei vielä käytettäne. Kaikki huoneet ovat hyvin valoisat ja tekevät erittäin miellyttävän vaikutuksen. Ne ovat paljon hauskemmat ja kodikkaammat kuin kaupungin lukusalin. Kun lainaus on nykyään maksuton ja lisäksi voidaan lainata kahta teosta, toinen kaunokirjallista, toinen tieteellistä, niin odottaa sopii että kirjastossa tulee olemaan vilkas liike. Toivottavasti Kallion ja Sörnäisten lukuhaluiset tulevat tätä uutta valistusajan ahjoa paljon käyttämään ja siinä viihtymään.”

Jyrki Vilja kuvaa rakennusta näin: ”Vuonna 1912 valmistunut kirjastorakennus on muodoltaan neliö, vain takaosan puolipyöreä uloke ja julkisivun ulosvedetty keskiosa poikkeavat neliömuodosta. Rakennuksessa on kaksi varsinaista kerrosta, kivijalan pohjakerros sekä ullakko. Ikkunarivit ovat säännölliset ja symmetriset, julkisivussa ne muodostuvat kolmen ikkunan ryhmistä ja yksittäisistä ikkunoista. Sivufasadeissa on käytetty kahden ikkunan pareja ja isompia yksittäisiä ikkunoita. Takaosan ikkunat ovat väljiä kahden ikkunan ryhmiä.”

Korkeus kivijalasta kattoon on 16 metriä, neliörungon sivujen pituus on 22 metriä. Kivijalka on graniittia, koristeet vuolukiveä ja seinät puhtaaksi muurattua tiiltä.

Karl Hård af Segerstad oli tehnyt kaksi suunnitelmaa, joista samaan kuoreen toisessa oli mahdutettu työväenopisto. Vuoden 1909 suunnitelma oli vielä vahvasti jugend-henkinen. ”Etenkin sivustojen muhkeat erkkerit sekä pääoven käsittely huokuvat massiivista voimaa”, toteaa Jyrki Vilja.

Karhupuisto RIsta Simo SER 1970 – Finna – Helsingin kaupunginmuseo

Lopullisessa vuoden 1911 suunnitelmassa jugend-aiheet eivät enää niin korostuneet. Kustannusarvio oli kuitenkin pysynyt samana, joka edellytti tarkkaa laskelmointia. Uusin aihe oli lainaustoimistoa kattava, pylväiden kannattelema syvä kupoli.

Kallion kirjasto syntyi kuitenkin Jugendin ja sen jälkimaailman välissä, kahden eri aikakauden tuotteena.

Kallionkin kirjaston rakentamisen edelläkävijä olivat Yhdysvaltojen kirjastot, jotka tulivat Suomeen Ruotsin ja Norjan välityksellä.  Nämä innovaatiot olivat maksuton lainaus, uusi Newark-lainausjärjestelmä ja avohyllyjärjestelmä.

Butterfly-tyyppi oli pohjaratkaisu jossa lainaustoimisto toimi runkona ja yhdisti eri toimitiloja. Perhosen muotoisessa ratkaisussa pystyi tarkkailemaan kaikkia ympäröiviä tiloja. ”Helsingin kirjastojen historiaan ovat kuuluneet erikoiset lieveilmiöt, kuten juopottelu ja muut järjestyshäiriöt” kertoo Jyri Vilja.

Säteittäiset kirjahyllyt olivat myös paremmin valaistuja. Avohyllyjärjestelmässä ilmeni ongelmia, kun säteittäin järjestetyt kirjahyllyt päättyivät seinään ja syntyi sarja umpikujia. Myös Yhdysvalloista tuotiin avoin pohjakaava, jota alettiin käyttää vasta 1970-luvulla.

Panoraama Kallion kirkon tornista itään – Hakli Kari 1987 – Finna – Helsingin kaupunginmuseo

Kallion kirjastoa tultiin kyllä katsomaan kaukaakin, mutta vasta aikojen saatossa sitä alettiin arvostamaan itsenäisenä rakennuksena. Yhdysvaltojen kirjastoarkkitehtuuri kehittyi suuntaan jossa arkkitehtuuri oli alistettu kirjaston funktiolle. Suomessa kirjasto oli ”arvokas kulttuurimonumentti Engelin hengessä” sanoo Jyri Vilja, kunnes Alvar Aallon Viipurin kirjasto katkaisi perinteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *