fbpx

Linkki verkkokauppaan

Runo Kalliosta, Oskar Lindman: Savanni

Vaanii seassa heinikon saalistaja verraton. Auringonasema näyttää, ei tarvitse vielä raajaakaan heilauttaa. Vieressä mutainen lammikko, siellä yksinäinen sammakko, kurnuttaa ikävää. On matkalla tänne seepra, sen ilmasta haistaa, ehkä lehvä oman hajun peittää. Kohta on pää taas koho, katse horisonttiin, ilme vakaaksi, on tämä kuninkaiden laji.

Raato makaa matkan päässä, on kärpäsiä ja verinoro. Luu paistelee ja esillä kylkirunko. Ei ruoaksi kelvannut kenellekään, mädäksi maan alle joutaa. Siellä sitä toinen luu moikkaa, on täällä oltu jo hyvän aikaa. Yksinäisyyttäni tulee kalisteltua, tokkopa se maalle kuuluu, kauhistuisivat jos minut kuulevat, on näin asiantila parempi.

On lennossa lintu, vie hetken siivenheilautus, on allansa varjo, hetken tuo on heleä ja vielä näkyy, tuo yön tullessaan, varjon. Levon aikaa, saa hetken huojahtaa, tätä savannin elämää päiväkaudet sietää.

On paikalla ihminen, musta kuin yö, keppiä kädessään kantaa. On päivällinen jäänyt väliin, illaksi juuri, yöksi maja. Taistelussa ihmiselo, vastassa savanni armoton, vieno tuuli puhaltaa hengen ja helleaalto vie järjen. Ei armoa tai sadetta tipu.

Tulee loppu maailman, peittää synkeys kaiken alleen . Silloin savannin elämä huojahtaa, on edessä taas uusi seikkailu, kun aurinko taasen nousee.

Oskar Lindman julkaisee tänä keväänä esikoisrunoteoksensa, jonka työnimenä kulkee Lyyrisiä harjoituksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *