fbpx

Hämärän jälkeen – Ella Karttusen kuvareportaasi poikkeustilan ajalta

Poikkeustilan aikaan ulkoilimme aviomieheni kanssa paljon öisin. Palattuaan työmatkalta maaliskuun lopulla mieheni vietti kahden viikon karanteenin, mutta senkin jälkeen tuntui rattoisammalta hiippailla Kallion kaduilla vasta pimeän laskeuduttua. Seutu tuntui tyhjältä ja hiljaiselta, mutta oli kaikkea muuta kuin autio ja mykkä.

Asuessani opiskeluaikoina kolme vuotta Lapissa koin kaamoksen suorastaan eksoottisena. Sen sijaan lappilainen kevät teki minusta hieman kahelin, kun keholla otti kotvasen asennoitua varoittamatta ilmaantuneeseen kirpeään valoon. Yleensäkin koen kevään henkisesti hieman haastavana aikana: mieli on jatkuvassa odotustilassa, mutta syitä tähän en osaa järkeillä.

Poikkeustilan keväänä olo oli kuitenkin esimerkillisen tyyni. Ehkä riittävästi yksinoloa, ehkä jonkinlainen selviytymismoodi epätietoisuuden keskellä. Tai sitten viihdyin ikuisessa kaamoksessani Kallion viileissä ja vaitonaisissa öissä. Jos ilmassa olikin jotain lieviä sekoamisen merkkejä, en osannut yhdistää niitä vallitsevaan erikoistilanteeseen. Vanha kunnon mieli kieroilee ilman poikkeustilaakin. Takanaan kuusi sosiaalisesti intensiivistä työviikkoa mieheni puolestaan oli eristäytymisestä suorastaan onnellinen.

Koska maailma oli supistunut ja luontorakastaja-minä oli motissa urbaanissa ympäristössä, mehustelin yhä hartaammin puistopuun orastavia hiirenkorvia ja kaupunkilintujen etkoja Tokoinrannassa. Lintuja harrastavalta isältäni kysyin, onko lokkeja nyt tavallista enemmän.

Ella Karttunen on helsinkiläinen valokuvaaja, joka osallistui keväällä Poikkeustila2020-hankkeeseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *