fbpx

Akseli Koskela kirjoittaa runoja miehyydestä, isyydestä, seksuaalisuudesta ja romantiikasta, mutta myös luontosuhteesta – hän myös kirjoittaa sujuvasti kahdella kielellä

Akseli Koskela on julkaissut tähän päivään mennessä kaksi runoteosta: Miehen kuolema (Enostone kustannus 2020) ja omakustanne Parvekekeskustelut – El Balcon que Habla. Parvekekeskustelut syntyi kun hän oli entisen diplomaattipuolisonsa kanssa Chilessä.

Chilessä hän tappoi aikaansa kirjoittamalla runoja, toki hän on aina kirjoittanut pöytälaatikkoon. Chilessä hän päätti kääntää omia tekstejään ja Parvekekeskusteluista tuli kaksikielinen. Loppusilauksen teki hänen hyvä ystävänsä joka on sekä runoilija että espanjan opettaja. Akseli Koskela sanoo sitä vähän kuin kirjoitustekniikakseen että kääntää kaiken kahdelle kielelle ja työstää molempia versioita.

Parvekekeskusteluista otettiin ensin kahdensadan painos ja keväällä Akseli Koskela painatti sata kappaletta lisää. Kirja on tehty painotekniikalla jota kutsutaan risografiaksi, tähän kykenevän painotalon hän sattui Brysselistä löytämään.

Hänen chileläinen ystävänsä Maira, joka asuu Meksikossa, teki runoteoksen ulkoasun. Maira tekee päivätyönä työtä alkuperäiskansojen kanssa ja tekee grafiikkaa koneellaan illat, kertoo Akseli Koskela.

Latinalainen Amerikka on hänestä siitä mielenkiintoinen, että lukijoita on niin paljon enemmän kuin Suomessa.

Parvekekeskustelut on kokoelma tekstejä eri aikakausilta. Mukana on pari tekstiä jotka Akseli Koskela on kirjoittanut 21-vuotiaana, ”tyyliin runopoikana hyvin mahtipontisella otteella”, hän kuvailee. Hän on myös osallistunut kirjoituskilpailuihin ja pyrkinyt sitä kautta kirjallisuuden maailmaan. Akseli Koskela: ”Nämä ovat ensimmäiset painetut tuotteet, se on vapaa-ajan harrastusta käytännössä”.

Työkseen hän kirjoittaa paljon ja on tekstien kanssa jatkuvasti tekemisissä. Hän tällä hetkellä toimii it-alan lobbarina, mutta on ollut virkamiehenä kaksitoista vuotta, muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriössä. Hän kirjoitti siellä puheita.

Tekstit hänellä lähtevät omasta elämästään, hän kamppailee kaikenlaisten asioiden kanssa. Hän on yksinhuoltajaisä ja kirjoittaa miehuuden kuvasta, seksuaalisuudesta ja romantiikasta – perusmiehen tunteista. Kirjoissa on vähän monenlaista, osa vähän tiiviimpää ja osassa mennään vähän syvempiin sfääreihin, hän sanoo.

Hän kirjoittaa myös paljon urbaanin ihmisen luontosuhteesta.

Hän ei niinkään miellä itseään lavarunoilijaksi vaan lausuu mieluummin hiljaisissa kirjastoissa kuin poetry slameissa Helsinginkadulla.

Enostone -kustannus on vantaalainen pieni runotalo, joka julkaisee myös matkakirjoja. Siihen nähden että sitä pyörittää pariskunta, se julkaisee varsin paljon, kertoo Akseli Koskela.

Akseli Koskela asuu Kalliossa. Ennen hän asui Brahenkentän kulmalla Kirstinkadulla mutta nykyään Alppilassa Linnanmäen toisella puolella. Alppilasta hän sanoo pitävänsä, Akseli Koskela: ”Alppila on ihan minun näköiseni paikka, se on ehkä hieman Kalliota rauhallisempi mutta on samaa jengi. Jotenkin sinne toivoisi vähän enemmän kuppiloita ja muuta elämää mutta siinähän se kehittyy konepajan vieressä.”

Kahden lapsen yksinhuoltajaisänä hän on lähtenyt kirjoittamaan ja kyseenalaistamaan miehen malleja, joita hänellä itsellä on ollut. Miehen kuoleman ensimmäisen kappale kertoo isän pelosta, jossa hän peilaa omaa lapsuuttaan. Miehuuden pelko taas peilaa mieheksi kasvamisen tuskaa mitä hänellä on ollut. Viimeinen kappale kertoo isäksi tulemisesta ja isänä olemisesta, mikä siinä pelottaa. Se on jotain tuntematonta. Niin sulkeutuu ympyrä, hän sanoo.

Seuraava projekti hänellä on jo työn alla, kolmannen kirjan käsikirjoitus alkaa hiljalleen valmistua. Hän jatkaa saman kansitaiteilijan kanssa yhteistyötä. Jos kustantajaa ei löydy, hän julkaisee omakustanteena. Kirja kertoo digitalisaatiosta, hän on kirjoittanut runoja tekoälystä, datasta ja some-riippuvuudesta.

Runoja syntyy melkein joka viikko, mutta muunlainen kerrontatyyli vaatii vähän enemmän työstöä. Laulunsanoja hän kirjoittaa myös, se on oma jännä maailmansa, pitää sanoa tiiviisti jotain hyvin suurta, ehkä ymmärrettävämmin kuin runoudessa.

Akseli Koskela on saanut jonkin verran palautetta runoistaan, ystäviltä ja yksittäisiltä muilta lukijoilta. Hän pitää hauskana miten eri tavalla ihmiset hänen runonsa ymmärtävät ja miten se heidän elämäänsä puhuttelee ja minkälaisia ajatuksia herättää.

”Ylipäätään omakin lukukokemus on että mitä vähemmän lukee niin parempi. Yksi runo kuukaudessa on tahtini, että eihän tuota voi kerralla hotkaista”, sanoo Akseli Koskela.

Nide-kirjakaupasta löytää vielä hänen teoksiaan, samoin Kallion ja taideyliopiston kirjastoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *