fbpx

Kirjasto ei ole pelkkää lainaamista varten – se on myös yhteisöllinen keskus, jossa voi opetella vaikka kansalaispalvelujen käyttöä

Kallion kirjastossa on 25 täyspäiväistä työntekijää. Se on kävijämäärältään Helsingin toiseksi vilkkain kirjasto, sijoittuessaan Oodin ja Itäkeskuksen väliin. Kävijöitä on päivässä yli 1500, viikonloppuisin jäädään alle tuhanteen. Tilaa on monessa kerroksessa.

Janne Palander on Kallion kirjaston erikoiskirjastovirkailija ja Erna Marttila kirjaston johtaja.

Kirjastorakennus on edesmenneen kaupunkiarkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema. Se avautui 1.10.1912. Aikanaan paikalla piti olla myös Työväen opisto mutta se sai eri osoitteen.

Kirjaston historia alkaa kuitenkin varhemmin. Alli Tryggin mukaan on nimetty puisto kirjaston vierestä. Hän perusti Sörnäisten kansankodin ja sinne perustettiin oma kirjasto vuonna 1889. Alli Tryg pyöritti sitä kymmenisen vuotta ja sen jälkeen kaupunki otti kirjastotoimen sieltä haltuunsa.

Kirjaston ensimmäinen johtaja oli Edward Grönroos. Edward Grönroos alkoi puuhata uutta isompaa kirjastorakennusta. Janne Palanderin mukaan hän ei alkuunkaan olisi halunnut jäädä eläkkeelle. Sanotaan, että Edward Grönroos kummittelee Kallion kirjastossa vieläkin.

Vanha rakennus palvelee edelleen, Erna Marttila: ”Rakennus on kaunis ja me saamme siitä kiittävää palautetta asiakkailtamme ja henkilökunnalta mutta toki on vanhasta rakennuksesta johtuvat rajoitteensa. Kaikkia moderneja toimintoja ei välttämättä saada sijoitettua.”

Janne Palander jatkaa: ”Vaikka meillä on näitä kerroksia, kyllä tulee vastaan että varaushyllyjä pitäisi olla enemmän mutta kun samaan tilaan on pitänyt mahduttaa palautustoiminnat ja asiakaskoneet!”

Kirjaston tapahtumat ja muu yhteisöllinen tekeminen on myös kirjaston omaa alaa, ei pelkkä kirjojen lainaaminen. Se tekee koulujen kanssa yhteistyötä ja neuvotaan asiakkaita kansalaispalveluihin. Digitaalisena aikana on paljon opastettavaa, sanoo Janne Palander.

Kirjastolla on onneksi omia yhteistyökumppaneita kuten Enter ry. Lasten satutunnit ovat toimineet jo 1920-luvulta vain pienin katkoin.

Kirjastolla on omaa toimintaa mutta kansalaiset ehdottavat myös itse tapahtumia ja järjestävät niitä. Se tuo tiettyä monipuolisuutta mukanaan. On kielikahviloita ja kahvitarjoiluja, lukemisen edistämisen ympärille rakennettuja tapahtumia.

Juurikin katsottiin 30 vuotta samettia -tapahtumassa elokuvia ja muisteltiin Tsekkoslovakian vapautumista.

Kirjastossa pyörii myös kaksi leffakerhoa, toinen on pyörinyt yhdeksän vuotta, toinen viisi. Tuoreille lapsiperheille on viikoittainen BabyKino, yhteisöllinen tapahtuma missä voi tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia. Senioreille on päiväsaikaan Päiväkino, johon pääsee kerran kuussa.

Ykköskerroksen Kupolisalissa on eniten tapahtumia. Yläkerrassa on lastentapahtumia varten Satulinna. Kakkoskerros on rauhoitettu lukemiseen ja työskentelyyn. Kellarissa on Dekkarikirjasto, jossa Dekkariseura pitää Dekkari-illan kerran kuussa.

Dekkariseura lahjoitti kokoelman dekkarit. Tällä hetkellä kokoelmassa on 2633 kirjaa. Vanhin on vuodelta 1908 kaksiosainen Valkopukuinen nainen. Kokoelma vielä karttuu kun kotimaiset kustantamot lähettävät sinne kappaleen uusista julkaisuistaan.

Kirjaston johtaja Erna Marttila sanoo että kirjasto fyysisenä tilana tulee säilymään, eivätkä aineistotkaan toistaiseksi ole siirtymässä pelkästään verkkoon.

Digitaalisten aineistojen lainausmäärät ovat toistaiseksi pienempiä kuin fyysisten tallenteiden, vaikkakin kasvavat kovaa vauhtia. Aineistojen lainaamisen ohella mediakasvatus ja digituki ovat kirjastojen perustyötä tulevaisuudessakin.

Janne Palander huomauttaa kirjaston yhteisöllisestä tehtävästä, on aina oltava ilmaisia julkisia tiloja missä opiskella ja tavata ihmisiä. Tämä on kirjattu myös ensimmäistä kertaa kirjastolakiin, jossa puhutaan kirjastosta ja palveluista myös tilana.

Kirjasto on vapaa ja maksuton tila. Jos vielä 15 vuotta sitten siitä puhuttiin ihmisten olohuoneena, puhutaan vieläkin, mutta myös oppimistilana, työtilana ja yhteiskunnallisen toiminnan alustana.

Tarinoita riittää. Paavo Nurmi on asunut lyhyesti rakennuksessa voittaessaan ensimmäisiä arvomitalejaan. Hän oli vahtimestarin alivuokralaisena, alakerran pannuhuoneessa Paavo Nurmi oli legendan mukaan kuivatellut urheiluvaatteitaan.

Kellarissa on alun perin ollut 2 asuinhuoneistoa, joissa on ollut palvelusväen asunnot. Kun viimeinen vahtimestari eläköityi 15 vuotta sitten haettiin muutosta tilojen käyttöoikeuteen, asunnosta yleisötilaksi.

Erna Marttila ja Janne Palander lukevat töiden jälkeenkin. Erna Marttilalla on tällä hetkellä kolmisen kirjaa kesken, Janne Palander lukee scifiä ja fantasiaa, satunnaisesti myös romantiikkaa.

Täältä näkee kaikki Kallion kirjaston tapahtumat: https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kallion_kirjasto/Tapahtumat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *